Veks

Moskovaan ja pois
Pois päin lennellessä puistatti jännästi katella kartasta tuttuja nimiä. Oli se junakin ihan mukava, mutta en pistäny pahakseni ylittää Siperiaa tällä kertaa tuhannen kilometrin tuntinopeudella.

Moskovassa käteltiin reissun päätteeksi, Mauri lähti päiväks kaupungille ja sieltä bussilla kohti Liettuaa. Mä suuntasin transit-tiskille etuilemaan ja sitä kautta reissu oli paketissa.

Suomen kamaralla
Helsinki-Vantaan ei-Schengen puolella kuului ensimmäiseks pari rumalta punkerolta kuulostavaa tympääntynyttä teiniprinsessan ääntä; "Voi vittu, tarviiks meidän kävellä tää koko vitun rakennus päästä päähän? Ja noin vitun isot jonot passintarkastukseen!" En tiedä kumpiako tuli silloin enemmän ikävä, supermalleja vai huippumalleja.

The End
Siinä oli kaukoidän blogi (vai oliko toi nyt sitten lähi-itää vai pohjois-itää en tiiä), kiitokset lukijoille ja soromnoo!

T.
Hevonen

Ulan Batoriin

Kunnia
Päivä ajeltiin UB:hen. Seittemän tuntia. Maurilla oli alkanu kurkkukipu vihdoin hellittää, itellä meni aamuyöstä maha sekasin vissiin siitä hevosenmaidosta. Piti laukata erilaisis saniteettirakennuksis yhtämittaa ja veti aika heikoks loppumatkalle. Sinänsä en ihmettele enää ollenkaan mongolialaisten mainetta vieraanvaraisena kansana. Jos vieras on valmis juomaan sitä hevonpaskaa ja kärsimään parin päivän ripulit pelkästään osoittaakseen kunnioitusta isäntäväkeä kohtaan, lienee jo syytä kunnioittaa vierastakin.

Legends of Karakorum

Touristy
Karakorum oli eniten turismipaikka mitä mongoliassa nähtiin. Iso luostari kyllä oli jäljellä sitten Tsingis Khanin lähdön joo, mutta siellä kävellessä ei voinu mitään et alko leukoja repiä. Ehkä ajattelin asioita taas enemmänkin hevosen näkökulmasta, ja hevosillehan luostareissa harvoin on virikkeitä. Ehkä Karakorumia vois suositella tavaturisteille helppona kohteena, mutta hevosia älkää sinne viekö.

Legend of Three Moons
Toinen ranskalainen kertoi kolmen kuun legendan. Mongolian tuoreimpia legendoja, päivän vanha. Se tyyppi ikävöi kotimaahan jäänyttä tyttöystäväänsä ja vetäytyi toisinaan iltaisin teltan ulkopuolelle itsekseen tupakalle ja tuijottelemaan tähtiä ennen nukkumaanmenoaan. Eilisiltanakin se oli istuskellu Waterfall campissa myöhään teltan seinustaan nojaillen napit korvilla ja stereot päällä, vaikka oli täysin pilvistä ja pimeetä. Yhtäkkiä se havahtui ja näki edessään liikettä.

Siihen oli tullu kolme naisen hahmoa ja seisahtuneet kasvot poispäin meidän teltalta siihen viiden metrin päähän. Ne ei ilmiselvästikään olleet nähneet sitä tyyppiä koska sillä oli mustat vaatteet ja se oli istunu pitkään täysin liikkumatta. Luulivat kenties olevansa keskellä aukeaa. Ennen kun se ehti tehdä mitään, hahmojen alaosat paljastuivat rivissä ja alkoi kuulua yli musiikin kantautuvaa lorinaa. Sinä yönä ei näkynyt tähtiä, mutta pimeyden keskellä loisti ikäänkuin kolme kuuta. Näin sai alkunsa Legend of Three Moons.

Lisää hevosenmaitoa

Aamun hetkiä
Waterfall campista lähtiessä ajeltiin pitkään laakson pohjalla. Ohitettiin tien vieressä ilmeisesti excrementoimassa ollut nainen. Kuskia, tulkkia ja kokkia nauratti. Hyvä ettei autosta puhjennu rengas sen kohdalla vaan vasta muutama kilsa myöhemmin. Sai sekin silti jotain yksityisyyttä toimilleen. Flat tyren korjaustauon aikana vierestä ratsasti tien poikki hevosmies kaukaisuuteen. "Meikäläisiä", ajattelin.

Syvä lautanen
Pysähdyttiin johonkin majaan luonnonpuiston reunalla. Paljon ihmisiä istu piirissä, paikallisia ja turisteja. Meidät ohjattiin mukaan. Piirissä kiersi syvä lautanen, josta ryystettiin vuorotellen näemmä hevosenmaitoa. Jahas, joku mongolialainen tapa, miehuuskoe tms. tarpeetonta machoilua. Mikäpä ettei. Kyllä sitä yhen kulauksen kirnupiimää pystyy suomalainen vetämään koska tahansa.

Lautanen edessäni
Kuppi kiersi. Touhu sai vähän huolestuttavia piirteitä. Litkua piti vetää näköjään aika paljon. Itseasiassa koko lautasellinen. No persketti, tehään sitten ennätys tässäkin lajissa ettei tarvi kotona miettiä et miksen ees maistanu. Silti vähän arvelutti kun äijä lappas kauhalla sen koko lautasen piripintaan täyteen, about 0.33 litraa ja löi sen kouraani. Ahavoituneet nomadit käänsivät silmänsä minuun.

Psyyken voima
Hetken keskittyminen; mieli tyhjäksi, olen hevonen, olen hevonen. Kurkkutorven ei-tahdonalaiset lihakset väliaikaisesti kognitiivisen mielen hallintaan ja oksennusrefleksin tilalle konemainen nielemisliike. Ja ei kun lientä kurkkuun.

Kadonneet minuutit
En ole koskaan kokenut ruumiistapoistumisilmiötä. Sen jälkeisessä kehoonsa paluussa lienee kuitenkin jotain samaa kuin hevosenmaitokipon onnistuneen tyhjentämisen jälkeisessä tietoisuuden palautumisessa. Yhtäkkiä huomaa muutaman minuutin ajan ikäänkuin tarkkailleensa tapahtumia ulkopuolisena ja lautanen on tyhjä.

Liika on liikaa
Mutta mitäs kummaa? Horsemilkkiä olikin pöydän juurella kokonainen gallona, ja vaikka kaikki olivat jo juoneet, äijä vaan kauhoi lisää. Alkoi uusi kierros. Häh? Joo sitä on kuulemma juotava kolme täyttä kupillista osoittaakseen kunnioitusta isäntäväelle. No, kaikkeni yritin mutta hevonen minussa oli kovin väsynyt ja minun oli päästettävä se lepäämään. Oli luovutettava puolen lisälautasellisen jälkeen, kiitettävä paikallisia vieraanvaraisuudesta ja poistuttava pikaisesti ulkopuolelle kun vielä pystyi. Litrakin vielä, ja olisin muuttunut hevoseksi loppuiäkseni.

Hevonen

Ihmisen paras ystävä on ...hevonen
Sen verran mukavaa oli hevosratsastus että vielä illalla yritin käydä pienen pätkän heittämässä, mut hevoset oli jo niin väsyneitä et ne vaan käveli ja söi. Tultiin sit aika nopeesti pois, pääsivät karvaiset ystävämme lepäämään.

Hevosen maitoa
Matkan varrella opas pysähty tuttujen paikallisten jurttaan ja sai niiltä puolentoistalitran pullollisen hevosenmaitoa. Vedettiin se illalla viiteen mieheen, mäkin join kaks kupillista, vissiin siks meni maha vähän sekasin. 2..3% siinä on alkoholia, eli se on fermented. Kirpeetä, kuin kirnupiimää. Sanalla sanoen pahaa.

Hevosmiehistä
Hevosmiehet samaistuvat voimakkaasti hevosiin. Ratsastaessa sitä huomaa joskus havahtuvansa ajatuksistaan miettien: olenko loppujenlopuksi enemmän mies vai hevonen. Joskus tuntuu kuin olisin puoliksi hevonen. Sanotaan että auringonlaskua kohti ratsastavat cowboyt tuntisivat itsensä kentaurin kaltaisiksi jumalhahmoiksi. Me hevosmiehet koemme itsemme pikemminkin luonnolliseksi osaksi hevosta.

Takapotkuja
Yöllä tosiaan hevosenmaito alko potkia. WC:n olosuhteita ei paljo kerinny arvostella eikä siinä ehtiny harmitella kylmää tuulta eikä alkavaa vesisadetta. Oli pysyttävä lujana. Kaikkea sitä joutuu hevonen kestämään.

Hevosten Mongolia

Hevostelua
Eilisillan kokemuksesta viisastuneena napattiin taas ratsut alle ja lähiympäristöä katsastelemaan. Nyt uskalsi jo kannustaa kävelystä trottingiin ja melko yhteistyökykysesti ne siihen lähtikin, hevosesta riippuen.

TSUH!
Sillä toisella ranskiksella hevonen kyllä eteni, mutta ei mitään vaikutusta kuinka kovaa, hiljaa, korkeelta tai matalalta sille huuteli että "tsuh, tsuh, TSUH!". Maurin hevonen oli mitä jääräpäisin, se halus aina pysähtyä ja niitten paikallisten piti sitä komentaa. Mun hevosella oli kova syömishinku, aina kun pysähyttiin niin ei ku turpa heinään ja heinää turpaan. Aika yhteistyökykynen se kummiskin oli kun anto sen syödä ja sit aina yhtäkkiä herätteli sen että tsuh kaveri, lähetääs taas. Sen toisen ranskiksen hevonen oli paras. Ehkä mun hevosen veli tai kaveri, koska mun hevonen niin helposti rohkaistu juoksemaan jos se toinen juoksi edellä.

Ja niitten paikallisten tsuhhia ne totteli kaikki viipymättä ja järkähtämättä, olisko sitten ollu joku kielimuuri siinä. Tulkoot tänne Suomeen hevosille sanoon että "meennan kiiltti heevonen eeten pain", hevoset vaan naurais.

Tammukkakoski
Pienen matalan puronkin yli kahlattiin hevosten selässä. Käytiin koskella, jossa kalastajat onki virvelillä joesta lohta, karppia, larppia, lahnaa, tahnaa, tammukkaa lammukkaa ja lummukkaa ja pirustako minä tiedän mitään kaloista. Jotain kalaa ne sieltä kumminkin kiskoivat. Joku ihme hippi polki siellä laaksossa ykspyöräisellä vastaan. Insinöörin näkönen kaveri, releet viimesen päälle.

Laukka
Laakson toisella puolella noustiin korkeelle mäenrinteelle. Jakit väisti hevosia, samoin vuohet ja lampaat. Vapaat hevoset ei meistä paljoa välittäny. Kokemuksen karttuessa huomattiin et laukkakin sujuu. Ja alamäkeen mieluummin kun ylämäkeen, ja sit tietysti kotiin päin mieluummin kun pois päin. Opas sano et sitä vähän pelotti antaa meidän vetää laukkaa hevosilla ku oltiin rookieita. Joskus mongolialaisia hevosia on kuulemma vaikea saada lopettamaan laukkaamista. Rauhoitimme miestä: ei huolta.

Waterfall

Alas putoukselle
Alhaalla kanjonissa, putouksen alapuolelle muodostuneessa maljamaisessa kaivanteessa oli koko ajan about kolkytpäinen turistilauma joista kuumaverisimpiä kumiveneyrittäjät kuljetti lammen yli putouksen alle viilenemään. Katteltiin sitä touhua vierestä. Olen moisen jo kokenut, ja korkealta putoava vesi lähinnä sattuu. Lisäksi oli itelläkin vähän kurkkukipeäjapäätäkinsärkijahuonekinpitäissiivota... Joo ei vaan oli ihan mukava kattella kun toiset kasteli vaatteensa ja itellä pysyi kuivana.

Kaksi hauskaa
Huvittavia piirteitä oli kaks. Kaikilla piti olla pelastusliivit, mutta pienten kokoja ei ollu, joten perheen pienimmät otettiin kyytiin ilman liivejä. Kun putouksen kylmä vesi iskee suojattomaan parivuotiaaseen "vekaraan", sehän yrittää refleksinä taistella itsensä ulos veneestä huudon kera. Ja aina ne näytti yllättyvän yhtä paljon että kersa lähtee niin päättäväisesti yrittään ulos veneestä. Että melko helkkarin riskaabelia kun nää paikalliset ei juuri osaa uida itsekään.

Toinen piirre oli alas kiipeileminen. Alas kanjoniin vei useampia reittejä. Toiset helpompia, toiset jyrkempiä. Portaita tai tikkaita tms. ei ollut. Länkkärit käytti helpomipa reittejä, yhestä halkeamasta taas kiipes alas melko iso osa mongolialaisten jengistä. Se oli varsin jyrkkä, mutta kyllä sitä tultiin vähintään alas koko suvun voimin. Pikkuvauvoja ja lapsia kannettiin kuin säkkiä sivussa ja toisella kädellä tukea seinästä, kantajina suvun miehet. Jyrkässä kohdassa vauva ojennettiin varovaisesti ylämieheltä alamiehelle, samoin autettiin suvun naisia, "muoreja" ja lapsia.

Kolmaskin piirre oli, mutta sen olen unohtanut.