Aamun hetkiä
Waterfall campista lähtiessä ajeltiin pitkään laakson pohjalla. Ohitettiin tien vieressä ilmeisesti excrementoimassa ollut nainen. Kuskia, tulkkia ja kokkia nauratti. Hyvä ettei autosta puhjennu rengas sen kohdalla vaan vasta muutama kilsa myöhemmin. Sai sekin silti jotain yksityisyyttä toimilleen. Flat tyren korjaustauon aikana vierestä ratsasti tien poikki hevosmies kaukaisuuteen. "Meikäläisiä", ajattelin.
Syvä lautanen
Pysähdyttiin johonkin majaan luonnonpuiston reunalla. Paljon ihmisiä istu piirissä, paikallisia ja turisteja. Meidät ohjattiin mukaan. Piirissä kiersi syvä lautanen, josta ryystettiin vuorotellen näemmä hevosenmaitoa. Jahas, joku mongolialainen tapa, miehuuskoe tms. tarpeetonta machoilua. Mikäpä ettei. Kyllä sitä yhen kulauksen kirnupiimää pystyy suomalainen vetämään koska tahansa.
Lautanen edessäni
Kuppi kiersi. Touhu sai vähän huolestuttavia piirteitä. Litkua piti vetää näköjään aika paljon. Itseasiassa koko lautasellinen. No persketti, tehään sitten ennätys tässäkin lajissa ettei tarvi kotona miettiä et miksen ees maistanu. Silti vähän arvelutti kun äijä lappas kauhalla sen koko lautasen piripintaan täyteen, about 0.33 litraa ja löi sen kouraani. Ahavoituneet nomadit käänsivät silmänsä minuun.
Psyyken voima
Hetken keskittyminen; mieli tyhjäksi, olen hevonen, olen hevonen. Kurkkutorven ei-tahdonalaiset lihakset väliaikaisesti kognitiivisen mielen hallintaan ja oksennusrefleksin tilalle konemainen nielemisliike. Ja ei kun lientä kurkkuun.
Kadonneet minuutit
En ole koskaan kokenut ruumiistapoistumisilmiötä. Sen jälkeisessä kehoonsa paluussa lienee kuitenkin jotain samaa kuin hevosenmaitokipon onnistuneen tyhjentämisen jälkeisessä tietoisuuden palautumisessa. Yhtäkkiä huomaa muutaman minuutin ajan ikäänkuin tarkkailleensa tapahtumia ulkopuolisena ja lautanen on tyhjä.
Liika on liikaa
Mutta mitäs kummaa? Horsemilkkiä olikin pöydän juurella kokonainen gallona, ja vaikka kaikki olivat jo juoneet, äijä vaan kauhoi lisää. Alkoi uusi kierros. Häh? Joo sitä on kuulemma juotava kolme täyttä kupillista osoittaakseen kunnioitusta isäntäväelle. No, kaikkeni yritin mutta hevonen minussa oli kovin väsynyt ja minun oli päästettävä se lepäämään. Oli luovutettava puolen lisälautasellisen jälkeen, kiitettävä paikallisia vieraanvaraisuudesta ja poistuttava pikaisesti ulkopuolelle kun vielä pystyi. Litrakin vielä, ja olisin muuttunut hevoseksi loppuiäkseni.
