De Camp
Jurtan oviaukosta avautuu vihree näkymä vuorille. Etualalla kuljeksii toisinaan hevosilla ratsastelevia ihmisiä, lampaita, jakkeja, vapaina käyskenteleviä satuloimattomia mustangeja. Ja kännykät ei kuulu täällä laaksossa. Mikä rauha.
Vesiputous
Pienen kävelymatkan päässä kohisee vesiputous. Se putoaa alas jyrkkäseinäiseen kanjoniin joka pyyhkäsee tästä telttojen takaa 20m syvänä ja parisataa leveenä. Käytiin reunoilla kikkailemassa. Perinteiset leikkitönimiset reunalla, mutta vaan ihan säikäyttelymielessä. Kanjonin reunalta teltoille kävellessä astuin jakin "läjään".
Jakki, ei kun anteeks pässi
Just muuten olin noussu sängyltä nappaamaan kuvaa jurtan ohi lyllertävästä jakista niin oviaukkoon ilmestyi kiemurasarvinen pässi. Nappasin sitten kuvan siitä. Se tuli muitta mutkitta sisälle jurttaan ja marssi suoraan sen toisen ranskalaisen tyypin eväslaukulle. Häädettäessä kaatoi vesipullon ja papanoi mennessään. Kävi vielä uusintavierailulla ja oli kuin ei mitään olis tapahtunu.
I'm a poor lonesome cowboy
Kävästiin vielä ratsastamassa auringonlaskuun mongolialaisilla hevosilla. Ne on selvästi pienempiä kun hevoset mitä oon muualla nähny. Ei ny mitään eohippuksia mut pieniä kumminkin. Peruskontrollit oli kuten hevosilla yleensä, ja vauhtia lisättiin sanomalla "tsuh". Horset oli aika väsyneitä niin myöhään illalla. Enimmäkseen siis vain kävelivät, mutta pikkusen kevyttä juoksuakin ottivat. Olihan siinä jo kerrakseen ku ei koskaan oo tullu moista koettua, suorastaan magical feeling ohjastaa oikeaa hevosta ilman avustajaa.
