Steppe
Ne meidän tulevat matkakumppanit, ne pari eilistä tyyppiä tuli Kiinan suurlähetystöstä viisumit taskussa puolilta päivin. Päästiin siis lähteen sinne Gobin reissulle. Ne on ranskalaisia, Ranskan kansalaisia.
Heti kärkeen Ulan Batorista pitkästi ajoa Uaz-pakun keula kohti etelää. Neljän matkustajan lisäksi siis kuski, kokki ja kääntäjä. Etelän suuntaan ei ole public transporttia. Puitakaan ei ole, on vain loputon steppe. Tähän väliin kysymyksiä lukijoilta. Aha, ai että mikä on steppe, kysyy Marja-Terttu Raahesta. Sehän on tietenkin tää ruohikon peittämä puuton ja pensaaton mäkisenä aaltoileva lakeus.
Suola
Kokki kyseli iltapäivän lunch breakilla et olisko kellään suolaa. Ei ollu. Vedettiin auton vieressä porukalla maassa istuen lämmintä keittoa ja dumplingeja kuin ehtoollista. Oli ajettu jo kaks tuntia ilman että ketään tuli vastaan. Viereisellä mäellä ehkä kilometrin päässä vaikutti pieni villihevosten lauma. Piti ihan kävästä juosten autolta siellä mäen päällä kattomassa, ja kaikkialla kaukaisuudessa minne näki oli sitä samaa.
Rallikuskiksi pääsystä toiveita elätän
Koska päästiin alottaan vähän myöhässä tää päivä niin kuski polki kaasua vähän tavallista reilummin. Tie oli bumpy roadia, hiekkapohjasta, ei hyvää, ei huonoa. oikeestaan vois puhua "multi roadista", eli erämaan keskelle oli kulunu sarja röykkyisiä tiepohjia kun siitä oli ajettu kylliksi autoilla. Ne tiepohjat sitten mutkitteli toistensa yli ja vieritse ja kuski valitsi niistä silmämääräisesti ajettavimman ja paukutti menemään kuin Vatanen konsanaan. Muutamat äkkijarrutukset tuli ennen pahoja pomppuja mut muuten aika hyvä kuski pitäs sanoa, 30v ajanut näitä teitä, paikallinen.
Luonto-katsaus
Horisontissa vilisti hevosia, cowboyita, lampaita, joku kulkukoira, lehmiä, kameleita yms. Ja sit oli maakotkia. Maassahan niitten oli pakko istuskella ku ei siellä ole niille puita saatavilla. Mutta älkää ny niitä alkako heti sääliä senkin kettutytöt, ne on tottuneet siihen, se on niitten elämää ja kuuluu luontoon. Ne pärjää siellä kyllä.
