Hevostelua
Eilisillan kokemuksesta viisastuneena napattiin taas ratsut alle ja lähiympäristöä katsastelemaan. Nyt uskalsi jo kannustaa kävelystä trottingiin ja melko yhteistyökykysesti ne siihen lähtikin, hevosesta riippuen.
TSUH!
Sillä toisella ranskiksella hevonen kyllä eteni, mutta ei mitään vaikutusta kuinka kovaa, hiljaa, korkeelta tai matalalta sille huuteli että "tsuh, tsuh, TSUH!". Maurin hevonen oli mitä jääräpäisin, se halus aina pysähtyä ja niitten paikallisten piti sitä komentaa. Mun hevosella oli kova syömishinku, aina kun pysähyttiin niin ei ku turpa heinään ja heinää turpaan. Aika yhteistyökykynen se kummiskin oli kun anto sen syödä ja sit aina yhtäkkiä herätteli sen että tsuh kaveri, lähetääs taas. Sen toisen ranskiksen hevonen oli paras. Ehkä mun hevosen veli tai kaveri, koska mun hevonen niin helposti rohkaistu juoksemaan jos se toinen juoksi edellä.
Ja niitten paikallisten tsuhhia ne totteli kaikki viipymättä ja järkähtämättä, olisko sitten ollu joku kielimuuri siinä. Tulkoot tänne Suomeen hevosille sanoon että "meennan kiiltti heevonen eeten pain", hevoset vaan naurais.
Tammukkakoski
Pienen matalan puronkin yli kahlattiin hevosten selässä. Käytiin koskella, jossa kalastajat onki virvelillä joesta lohta, karppia, larppia, lahnaa, tahnaa, tammukkaa lammukkaa ja lummukkaa ja pirustako minä tiedän mitään kaloista. Jotain kalaa ne sieltä kumminkin kiskoivat. Joku ihme hippi polki siellä laaksossa ykspyöräisellä vastaan. Insinöörin näkönen kaveri, releet viimesen päälle.
Laukka
Laakson toisella puolella noustiin korkeelle mäenrinteelle. Jakit väisti hevosia, samoin vuohet ja lampaat. Vapaat hevoset ei meistä paljoa välittäny. Kokemuksen karttuessa huomattiin et laukkakin sujuu. Ja alamäkeen mieluummin kun ylämäkeen, ja sit tietysti kotiin päin mieluummin kun pois päin. Opas sano et sitä vähän pelotti antaa meidän vetää laukkaa hevosilla ku oltiin rookieita. Joskus mongolialaisia hevosia on kuulemma vaikea saada lopettamaan laukkaamista. Rauhoitimme miestä: ei huolta.
