lauantai 7. elokuuta 2010

Waterfall

Alas putoukselle
Alhaalla kanjonissa, putouksen alapuolelle muodostuneessa maljamaisessa kaivanteessa oli koko ajan about kolkytpäinen turistilauma joista kuumaverisimpiä kumiveneyrittäjät kuljetti lammen yli putouksen alle viilenemään. Katteltiin sitä touhua vierestä. Olen moisen jo kokenut, ja korkealta putoava vesi lähinnä sattuu. Lisäksi oli itelläkin vähän kurkkukipeäjapäätäkinsärkijahuonekinpitäissiivota... Joo ei vaan oli ihan mukava kattella kun toiset kasteli vaatteensa ja itellä pysyi kuivana.

Kaksi hauskaa
Huvittavia piirteitä oli kaks. Kaikilla piti olla pelastusliivit, mutta pienten kokoja ei ollu, joten perheen pienimmät otettiin kyytiin ilman liivejä. Kun putouksen kylmä vesi iskee suojattomaan parivuotiaaseen "vekaraan", sehän yrittää refleksinä taistella itsensä ulos veneestä huudon kera. Ja aina ne näytti yllättyvän yhtä paljon että kersa lähtee niin päättäväisesti yrittään ulos veneestä. Että melko helkkarin riskaabelia kun nää paikalliset ei juuri osaa uida itsekään.

Toinen piirre oli alas kiipeileminen. Alas kanjoniin vei useampia reittejä. Toiset helpompia, toiset jyrkempiä. Portaita tai tikkaita tms. ei ollut. Länkkärit käytti helpomipa reittejä, yhestä halkeamasta taas kiipes alas melko iso osa mongolialaisten jengistä. Se oli varsin jyrkkä, mutta kyllä sitä tultiin vähintään alas koko suvun voimin. Pikkuvauvoja ja lapsia kannettiin kuin säkkiä sivussa ja toisella kädellä tukea seinästä, kantajina suvun miehet. Jyrkässä kohdassa vauva ojennettiin varovaisesti ylämieheltä alamiehelle, samoin autettiin suvun naisia, "muoreja" ja lapsia.

Kolmaskin piirre oli, mutta sen olen unohtanut.