Desert camp
Yöpaikka oli tähän astisista visuaalisesti vaikuttavin. Yllä syvän sininen taivas, alhaalla tasainen valtava tumman kivikon peittämä laakso, jonka keskellä muutaman kilometrin levyinen keltaisena hohtava pehmeiden hiekkadyynien jono, 150km pituudeltaan, ja etualalla vihreää nurmikkoa ja pensaita sekä läpi virtaava joki. Kummallakin sivulla horisonttia hallitsee musta teräväreunainen vuoristo.
Dyynit
Käytiin dyyneillä. Kyyti sinne kesti kameleilla puoli tuntia leiristä vaikka ne näytti olevan ihan leirin vieressä. Etäisyydet hämärtyy erämaissa. Dyyneillä hiekka oli tosi pehmeetä ja kiivettiin ylös. Paluumatkalla pensaikon läpi oppaat poimi sieltä ittelleen ja meille makeita marjoja. Meidän tulkki sano jälkikäteen että älkää syökö niitä.
Erämaan laiva
Kameli ei ole mikään erämaan laiva, sen kyydissä ei tule merisairaaksi. Kyyti on tasaista. Mutta ilman satulaa elikon selkäranka on kyllä todellinen pain in the ass. Alle viiden minuutin ratsastuksen jälkeen piti istuskella sivuttain ja vaihdella koko ajan asentoa että pystyi istumaan siellä.
Ennen tätä reissua en kuinnioittanut kamelia. Niitä on roudattu niin moneen ihme paikkaan johon ne ei kuulu että koko eläimestä on tullu vähän semmonen feikki. Tän reissun myötä oon oppinu kunnioittamaan kamelia. Kun eläimen näkee sen luontaisessa habitatissa, sen olemassaolo tuntuu oikeutetulta ja ihailtavalta. Iltapalaks oli riisin seassa kuivattua kamelin lihaa ja hiekkaa.
