Touristy
Karakorum oli eniten turismipaikka mitä mongoliassa nähtiin. Iso luostari kyllä oli jäljellä sitten Tsingis Khanin lähdön joo, mutta siellä kävellessä ei voinu mitään et alko leukoja repiä. Ehkä ajattelin asioita taas enemmänkin hevosen näkökulmasta, ja hevosillehan luostareissa harvoin on virikkeitä. Ehkä Karakorumia vois suositella tavaturisteille helppona kohteena, mutta hevosia älkää sinne viekö.
Legend of Three Moons
Toinen ranskalainen kertoi kolmen kuun legendan. Mongolian tuoreimpia legendoja, päivän vanha. Se tyyppi ikävöi kotimaahan jäänyttä tyttöystäväänsä ja vetäytyi toisinaan iltaisin teltan ulkopuolelle itsekseen tupakalle ja tuijottelemaan tähtiä ennen nukkumaanmenoaan. Eilisiltanakin se oli istuskellu Waterfall campissa myöhään teltan seinustaan nojaillen napit korvilla ja stereot päällä, vaikka oli täysin pilvistä ja pimeetä. Yhtäkkiä se havahtui ja näki edessään liikettä.
Siihen oli tullu kolme naisen hahmoa ja seisahtuneet kasvot poispäin meidän teltalta siihen viiden metrin päähän. Ne ei ilmiselvästikään olleet nähneet sitä tyyppiä koska sillä oli mustat vaatteet ja se oli istunu pitkään täysin liikkumatta. Luulivat kenties olevansa keskellä aukeaa. Ennen kun se ehti tehdä mitään, hahmojen alaosat paljastuivat rivissä ja alkoi kuulua yli musiikin kantautuvaa lorinaa. Sinä yönä ei näkynyt tähtiä, mutta pimeyden keskellä loisti ikäänkuin kolme kuuta. Näin sai alkunsa Legend of Three Moons.
