Kuumaan Gobiin
Ajoa, ajoa, ajoa. Tultiin Ömnögobin provinssiin. Aluks oli viileetä mut pian piti olla jo ilman paitaa ku autossa tuli niin kuuma. Etelää kohden kasvillisuusvyöhyke muuttui karummaksi. Ekaks vihree matto alko harveta ja ruohotukot vähetä. Pian niitä oli enää siellä täällä ja hiljalleen maiseman valtas hiekka. Pysähdyttiin yksinäiselle kaivolle, jossa oli hajallinen betonikaukalo. Kävin käpsimässä vähän kauempana autolta, kun lähistöltä alko tulla muutama villihevonen suoraan kohti. Mitäs ne mua kohti tulee?
Eläimille vettä
Jaa jaa, kävi ilmi että kaivon vieressä oleva kaukalo oli juottopaikka ja nehän tiesi sen, viksut eläimet. Meidän tulkki nosti sangolla vettä kaivosta kaukaloon ja kuski tukki hiekalla kaukalon reikiä, ja hetken epäröityään hevoset uskalsi tulla meidän lähelle ja joivat kuin hevoset. Mongolialaisen uskomuksen mukaan tuottaa hyvää onnea tarjota eläimille vettä Gobissa. Tähän uskomukseen on käytännön realiteettien pohjalta helppo samaistua.
Sitkeitä ovat
Myös jossain korkeella viewpointilla pysähdyttiin. Tukahduttavan kuuma oli, hiekkavuoria, laaksoa ja erämaata silmänkantamattomiin, varmaan kymmenestä kahteenkytä kilsaan oli näkyvyys. Ja silti sielläkin kilometrien päässä näky muutaman jurtan ryhmä. Sitkeitä ovat.
Post-apocalypse
Kymmenen tuntia ajettiin tänään. Autoja tuli vastaan ihan kourallinen. Illaks jäätiin yhteen kolmestakymmenestä Mongolian isosta kylästä, yli 50 000 ihmistä bunkkaa täällä. Väkee koko maassa on 2,5 miljoonaa, miljoona asuu UB:ssa, sit on nää kylät, ja loput väestä asuu teltoissa ympäri mantuja. Jees, mutta siis vaikka täs kyläs oli aidatut tontit ja keskustassa joku tie asfaltoitu ja pieniä tiilirakennuksia, peltirakenteita, sähköjohtoja yms, niin silti ihmiset asu suurimmaksi osaksi täälläkin jurtissa. Korkeita taloja ei oo yhtäkään.
Tää kylä muistuttaa etäisesti fiilikseltään jotain villin lännen hylättyä kylää gold rushin ajoilta. Voimakas tuuli ulvoo nurkissa, ilma on paksun kellertävänä tuulen nostattamasta tomusta ja hiekasta muuttaen koko maiseman harmaan kellertäväksi. Aitojen välissä kuljeskelee huonokuntoisia koiria, tuulen mukana ilmassa lentelee roskia, taustalla tomun läpi erottuu vuoriston silhouetti ja tulosuuntaan aukenee tyhjä Gobi. Erittäin post-apocalyptic tunnelma, kuin ydinsodan jälkeisessä henkiinjääneiden leirissä.
Lamppu sammuu
Iltapalaks jälleen dumblingeja & lihaa. Päälle suolakurkkuja ja Tsingis Khan votkaa. Iltalauluksi kylän tuhannet koirat pitivät kymmeniä minuutteja kestävän kaukaisuuteen kaikuvan haukkumiskonsertin. Jurttaan tuli sähkö, mutta lamppuun ei ollut katkaisijaa. Sitä piti ruuvata auki sen verran että se sammui. Yöllä se sytty itsekseen, ja joku nousi sen sammuttamaan. Näin kävi vielä kaks kertaa, ja sit polttimo irrotettiin kokonaan.
