Maantieteellistä nostalgiaa
Övörkhangai oli sanana ehkä pääsyy miks kiinnostuin Mongoliasta. En kuitenkaan uskonut pääseväni vierailemaan niin mystisen kuuloisessa paikassa, eli tarkempi sijainti jäi sitten selvittämättä.
Kuullessani yllättäin aamulla että saavutaan itseasiassa parin tunnin ajon jälkeen tuohon nimenomaiseen provinssiin, sydämeni löi pari lyöntiä nopeammin. On omalla tavallaan kutkuttavaa vierailla paikoissa joiden nimi joko naurattaa tai huolestuttaa. Tosin olin luullut Övörkhangaita kylän nimeksi, mutta jos se nyt olikin provinssi niin aina parempi. Kylät ja kaupungit ovat kuolettavan ikävystyttäviä.
Heinän arvoitus
No joo, se nimistä. Sieltä dyynipaikasta lähettiin laakson toiselta puolelta pienen vuoriston läpi pois. Maisema muuttuili niin pirusti lyhyitten ajanjaksojen sisällä että jos kertoisin kaiken, joku hitaampi vois miettiä: "ei hitsi". Jätetään siis taas niin paljon kertomatta. Yhessä välissä kyllä vähän ihmetytti miten siellä kasvo vihreetä korkeeta heinää kun siinä lätäköitten reunoille oli kertyny jotain valkosta jauhoa. Et jos se oli esim. suolaa niin miten siinä voi mikään kasvaa. Mauri oivalsi syyn välittömästi; se oli suolaheinää.
Tulivuoria?
Ilmeisesti myös vulkaanista toimintaa harrastetaan Gobissa. Muutamat pienet vuoret oli takuuvarmasti tulivuoria, ja muodoista, koosta ja väristä arvaisin et tuhannen viime vuoden aikana vasta ovat muodostuneet ja vieläkin pukkaavat röpöjä sisuksistaan. Oli yks pitkä alue hohkakiven näköstä tummaa maata. Siellä ehkä puolentoista kilsan päässä tasangolla huristeli gaselli menemään melkosta vauhtia.
Voi ku on eläimiä
Yhen matalan vuoriston läpi mentäessä mutkiteltiin pientä solaa pitkin kohti toista puolta. Yhtäkkiä ne olivat siinä: villivuohet! Loikkivat käsittämättömän jyrkillä seinillä kuin itsemurhalentäjät. Ja miten vaivattomasti. En ole nähnyt kovin montaa keijukaista, mutta voisin kuvitella että samanlaisella kepeydellä viilettävät. Kuin olisivat liitäneet pystysuoraa seinää pitkin ja jääneet seisomaan sinne kuin gekkoliskot kattoon. Pelkillä sorkilla, hullut. Viereisen jyrkänteen laella istuskeli korppikotka. Myös marmotteja oli riesanamme.
