Ihmisen paras ystävä on ...hevonen
Sen verran mukavaa oli hevosratsastus että vielä illalla yritin käydä pienen pätkän heittämässä, mut hevoset oli jo niin väsyneitä et ne vaan käveli ja söi. Tultiin sit aika nopeesti pois, pääsivät karvaiset ystävämme lepäämään.
Hevosen maitoa
Matkan varrella opas pysähty tuttujen paikallisten jurttaan ja sai niiltä puolentoistalitran pullollisen hevosenmaitoa. Vedettiin se illalla viiteen mieheen, mäkin join kaks kupillista, vissiin siks meni maha vähän sekasin. 2..3% siinä on alkoholia, eli se on fermented. Kirpeetä, kuin kirnupiimää. Sanalla sanoen pahaa.
Hevosmiehistä
Hevosmiehet samaistuvat voimakkaasti hevosiin. Ratsastaessa sitä huomaa joskus havahtuvansa ajatuksistaan miettien: olenko loppujenlopuksi enemmän mies vai hevonen. Joskus tuntuu kuin olisin puoliksi hevonen. Sanotaan että auringonlaskua kohti ratsastavat cowboyt tuntisivat itsensä kentaurin kaltaisiksi jumalhahmoiksi. Me hevosmiehet koemme itsemme pikemminkin luonnolliseksi osaksi hevosta.
Takapotkuja
Yöllä tosiaan hevosenmaito alko potkia. WC:n olosuhteita ei paljo kerinny arvostella eikä siinä ehtiny harmitella kylmää tuulta eikä alkavaa vesisadetta. Oli pysyttävä lujana. Kaikkea sitä joutuu hevonen kestämään.
