Monkijat
Vuokrattiin Maurin kans monkijat koko paivaksi. Ehka 50...60km tuli ajeltua. Aamuks piti tulla english opastus yms. mut tulikin vain venalainen kaveri joka toi monkijat ja allekirjotettavaks laput taynna kyrillisia kirjaimia. Se naytti viittoen ja venajaa puhuen miten kamat toimii, piti sit tulla Siperiaan asti oppimaan miten manual vaihtesto toimii motskareissa. Siis siperia on opettanu jo niin paljon etta tuskin koskaan pystyn opettaan siperiaa takas yhta paljon vastapalvelukseks. Mita jaankaan velkaa.
Izvinitje, pazalsta
Briefing oli varsin huvittava tilaisuus. Se kysyi et ymmarretaanko me tota allekirjotettavaa paperia. Sanottiin et ei. Nie problem, ystavallinen tyyppi kun oli, han selitti meille sisallon juurta jaksain kymmenessa minuutissa. Ainut vaan ettei ymmarretty sanaakaan. Valilla sanoin et me ei oikeasti tajuta mitaan. Se toisti viimesimman lauseen, ja kysy et ok? Sanottiin vaan et "da". Jatkoi loppuun asti meidan nyokutellessa tietavaisesti mukana, ja sit vaan allekirjotettiin ne paprut, siihen lyotiin leima ja annettiin passit vakuudeksi miehen haltuun paivaksi ja lahettiin ite ajeleen.
Hazardi
Mauri otti kyparan saadakseen maksimaalisen suojan paahan kohdistuvien iskujen riskia vastaan, ja hyva niin, oli melko lahella ettei tullu crash-testia heti kattelyssa. Sen monkija naet malfunctioned heti alussa. Jossain kohtaa huomasin vaan ajavani yksikseni. Missas Mauri on? Kissako sen vei? Odottelin. Olin ajellu kylan kujille eika puhelimet ollu paalla. Kattelin, ajelin takas pain. Ei nay miesta. Kujilta ulos takas paatielle. Siella, tienposkessa ja mopo paskana ja vieres joku auto ja ihmisia.
Siina oli onni onnettomuudessa. Maurin monkijasta oli lentany rengas kovassa vauhdissa ja se rupes puoltaan oikeelle, vastaan tuli auto, ja matka vei kohti keulakohtaamista. Auto kerkes alta pois ja monkkari veti ojaan vasta sen jalkeen. Ei tullu ihmisvaurioita, auton jengi autto Mauria nostaan vehiclen tielle ja siina odottelivat. Hain kylilta apuja kasimerkeilla neuvotellen. Opastin korjauspalvelun tapahtumapaikalle. Korjaus paikanpaalla tienposkessa ja jatkamaan.
Tuntumaa
Aamupaiva ajeltiin kylan lahistolla rannikkoaluetta, komeeta maisemaa, hyvaa tieta, testailtiin paljonko mopoista irtoaa vauhtia. Mulla ei ollu kyparaa mutta se johtuu siita et oli niin kuuma ja ma hikoilen herkasti. Vauhti valilla kiihty liikaakin, pari kertaa huomas olevansa ihan matkustaja slaidissa ikavasti just ojan reunalla. Pikkusen pirullinen tunne tajuta liian myohaan ajaneensa ittensa tilanteeseen jota ei hallitse kokonaan. Mut asioilla on taipumus jarjestya, ja on ihmisia jotka jopa etsii adrenaliinia.
Metsakeikka
Iltapaiva vedettiin about neljan tunnin keikka saaren yli kuusimetsien poikki vaativaa reittia hirveessa helteessa. Jyrkkaa, monttuista, korkeeta, nakyvyys parhaimmillaan useita kilometreja. Kuin valtavia kallioisia dyyneja tai sulavamuotoisia tuntureita. Polku mutkitteli keskella. En ottanu vetta mukaan ollenkaan testimielessa. Reitin varrella oli pieni lampi ja pyorailijoita yms. uimassa siella, mekin kaytiin. Jotkut local ihmisista naytti meille kartasta missa ollaan, olin jo ajat sitten pudonnu kartalta. Kun nakivat mista kohtaa oltiin noustu ylos mettaan nauroivat. Siihen kohtaan oli merkattu joku ruksi, vissiin etta ei tasta et on niin paha kohta. Olisivat tarjonneet viela hedelmiakin mut kieltaydyttiin kohteliaasti. Ei hyvaa janoakaan kannata hedelmilla tuhota.
Toisella puolen saarta vesi oli kylmaa ja aallokko kuin meressa. Muutamia hardcore-autoilijoitakin oli tullu paikalle. Ihme kylla. Yhta pienimmista autoista autettiin menomatkalla tyontamalla ku ei olis paasty muuten ohi eika se ylos. Mies ajoi, nainen kavi kuumana vieres. Tulomatkallakin ne oli juuttunu johonkin mut ei ehditty enaa jaada auttamaan ku meilla alko olla tunti jaljella palautusaikaan. Ittepa olivat sinne lahteneet, hullut.
Kampille paastya jano oli kauhea. Aika suorilta sai menolipun nukkumatin metsastysmaille kun paasi sankyyn.
